Muuttuneet kaupunkialueet

Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat jatkuvasti. 1960 – 70 luvulla yhteiskunnallista muutosta hallitsi maaltapako, ihmiset muuttivat työn perässä maaseudulta kaupunkeihin. Tarvittiin nopeasti lisää asuntoja lisääntyvälle kaupunkiväestölle. Elementeistä rakennetuista taloista syntyi betonisia lähiöitä, joissa ihmiset asuivat ja joista sukkuloitiin työpaikkoihin. Viihtyvyyteen ja palveluihin ei välttämättä suunnittelussa kiinnitetty huomiota.

Kaupunkeja on perinteisesti rakennettu yhden keskustan ympärille, joka tavallaan rajoittaa kaupunkialueen toimivuutta tehden uuteen mukautumisen vaikeaksi. Esimerkiksi tiiviisti rakennetun keskustan uudisrakentaminen on haasteellista, koska se edellyttää lähes poikkeuksetta vanhan rakennuskannan purkamista. Uudisrakentaminen vanhojen keskustojen alueella on myös huomattavasti kalliimpaa.

Uutta ajattelua

Uuteen kaupunkirakentamisen suunnitteluun kuuluu ajatus, että kaupungissa voi olla useampia keskustoja. Elävä kaupunkikeskus koostuu monesta asiasta ja suunnittelu on kaiken a ja o. Suunnittelussa täytyy ottaa huomioon paitsi se, mitä tarvitaan kaupunkikeskuksen toimivaan rakentamiseen, myös tarpeet, joita saattaa ilmetä tulevaisuudessa. Elävään kaupunkiin tarvitaan paitsi asuntoja asukkaille, hyvä infrastruktuuri sekä toimivia liikenneratkaisuja niin joukkoliikenteelle kuin yksityisautoillekin. Palveluja tulisi olla saatavilla ja kouluja sekä päivähoitoa lapsille. Liikunta ja -virkistysmahdollisuuksia tulee löytyä alueelta niin, että niitä varten ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle kaupunkia, samoin viheralueita ja puistoja.

Perinteinen kaupungin keskusta

Vanhojen kaupunkien keskustat olivat eläviä, koska niissä oli paljon erilaisia kivijalkayrityksiä. Pieniä elintarvikeliikkeitä, kahviloita, leipomoita ja muita pieniä yrityksiä. Eli alueella oli myös työpaikkoja. Tämän päivän lähiöt ovatkin lähinnä nukkumapaikkoja, koska siellä ei ole juurikaan työpaikkoja ja töihin joudutaan matkustamaan alueen ulkopuolelle. Tämä tekee suurenkin lähiön lähes tyhjän tuntuiseksi, koska kaduilla ei välttämättä ole juurikaan päiväsaikaan elämää. Tämä tulisi ottaa huomioon suunniteltaessa uusia kaupunkikeskuksia.

Kuntaliitokset

Kaupunkialueiden viime aikaisiin muutoksiin ovat oman lisänsä tuoneet kuntaliitokset. Pienestäkin kaupungista tulee kertaheitolla suuri, kun siihen liitetään aiemmin itsenäisiä naapurikuntia. Nämä liitokset eivät välttämättä tee pienen kaupungin asukasmäärästä suurta, mutta pinta-alallisesti kyllä. Tämä on osaltaan tehnyt kaikkien kaupunginosien elinvoimaisuuden säilyttämisen haasteelliseksi. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Lappeenrannan kaupunkia Kaakkois-Suomessa, jonka pinta-ala ennen viimeisiä kuntaliitoksia oli reilut 700 km2 ja kuntaliitosten jälkeen noin 1700 km2. Asukasluku puolestaan on kasvanut 68 tuhannesta 72 tuhanteen. Harvaan asutut alueet jotka usein sijaitsevat kaukana kaupunkien keskustoista ja palveluista jäävät väkisin aktiivisen kehityksen ulkopuolelle, koska resurssitovat rajallisia ja asukasmäärä ei ole lisääntynyt samassa suhteessa alueen kasvun myötä.

Tämä on johtanut niin täällä, kuin muillakin kuntaliitosalueilla siihen, että reuna-alueilla sijaitsevien asuntojen arvo on laskenut voimakkaasti ja tehnyt niiden kysynnän lähes olemattomaksi.

Haja-asutusalueella voikin olla toisinaan vaikeaa löytää tekemistä. Tämän asian takia onkin erittäin tärkeää, että vapaa-ajalla on viihdykkeitä. Hyvä vaihtoehto onkin esimerkiksi nettikasinolla pelaaminen. Uuden harrastuksen käynnistävät ilmaiset kierrokset, joilla voikin saada kartutettua pelikassaa.